Julistan hoitajapulan ratkaistuksi!

Helsingin Sanomissa 19.3. pohdittiin hoivakotien hoitajamitoitusta ja henkilökuntarakennetta enkä voinut olla "tarttumatta kynään". Henkilökuntapula hoitoalalla ei ole uusi asia, mutta vanhuspalvelujen laatua ei paranneta pelkillä käsipareilla tai lähihoitajan tutkinnoilla. Laki mahdollistaa hoitajien lisäksi monen muun ammattilaisen laskemisen osaksi hoitajamitoitusta, mutta heitä ei kuitenkaan hoivakodeissa juuri näy, hoitajapulasta huolimatta.
 
Tiedossa on ollut jo pitkään, että vähemmän koulutetut henkilöt tulevat hoitamaan vanhuksiamme. Kun osaavasta ja koulutetusta henkilökunnasta on pulaa, pitäisi rekrytoidessa kääntää katse käsiparien laatuun ja tarkastella tarjolla olevien hakijoiden motivaatiota, arvoja ja asenteita. Vähäinen terveydenhuoltoon liittyvä koulutus ei ole välttämättä ongelma eikä sen tarvitse olla pelon aihe, jos edellä mainitut elementit ovat kohdallaan. Eihän omaishoitajakaan ole valmistunut koulusta tehtäväänsä eikä äiti ole ammatillinen tutkinto. Välittäminen ja vuorovaikutus ovat toiminnan ytimessä.

Erittäin tärkeää on kuitenkin se, että niin gerontologista kuin terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvää osaamistakin tiimistä löytyy ja osaaminen on oikein kohdennettu. Jos ruohonjuuritasolla on välittämistä, mutta ei tietoa, ilmapiiri on avoin ja kommunikaatioon kannustava, niin on sitten aina joku jolta kysyä. Lisäksi työntekijöiden hyvinvointiin panostamalla saadaan henkilökunta sitoutumaan ja pysymään työpaikoissaan. Ja tässä kohtaa en todellakaan puhu pelkästä kiitoksesta ja kauniista sanoista. Pysyvästä, hyvinvoivasta ja motivoituneesta tiimistä hyötyvät kaikki; hoivakodissa asuvat ikäihmiset, henkilökunta ja työnantajakin.  
 
Kohta kymmenen vuotta sitten pohdin viisaan ja humaanin kollegani Opri Pulliaisen kanssa opinnäytetyössämme henkilökunnan ja sen rekrytoinnin merkitystä vanhuspalvelujen laadulle. Henkilökunta oli kortilla jo silloin, mutta yhtenä positiivisena seurauksena näimme, että pula hoitajista voisi avata vanhustyön ovia myös monelle muulle ammattikunnalle,  joiden osaamiselle olisi monenlaista käyttöä ympärivuorokautisessa hoivaympäristössä: geronomeille, toiminta- ja fysioterapeuteille, taitelijoille, muusikoille, artenomeille… Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Myös hoitajilla itsellään on muodollisen pätevyyden lisäksi valtavan paljon osaamista, jota hoiva-alalla ei osata tunnistaa eikä tunnustaa, eikä näin ollen myöskään hyödyntää hoivakodin arjessa. Hoitajapula on sokeuttanut meidät kysymään muodollisen pätevyysvaatimuksen toteutumisen jälkeen työnhakijalta ensisijaisesti: Milloin voit aloittaa?
 
Ongelman ydin piilee siinä, että vanhustyö ymmärretään edelleen hoitamisen eikä elämisen alueeksi. Meidän työpaikkamme on kuitenkin siellä asuvan vanhuksen koti! Hoivakodissa asuva vanhus on yksilö kaikkine toiveineen, mieltymyksineen ja tarpeineen. Näkemykseni mukaan kaikki vanhuksen ympärillä toimivat ammattilaiset ovat siellä mahdollistaakseen hänelle hyvää elämää ja mielekästä arkea. Riittääkö puhdas vaippa, katto pään päällä ja nopeasti syötetty, soseutettu ruoka luomaan elämään laatua? Voiko kenenkään arki olla mielekästä ainoastaan noilla eväillä?
 
Jos kaikille hoivakodeissa asuville vanhuksille tehtäisiin hyvän elämän ja mielekkään arjen suunnitelma ja sitä lähdettäisiin myös toteuttamaan, näyttäisivät niin vanhusten kuin heidän hoitoonsa osallistuvan henkilökunnan päivätkin aivan toisenlaisilta. Ikäihmisemme voisivat paljon paremmin ja työhyvinvointi kasvaisi, kun hoitajat – ja se muu henkilökunta – pääsisivät käyttämään työssään monipuolisesti osaamistaan. Kun vanhustyö mielletään elämisen alueeksi, ihan kaikenlaisella osaamisella on nimittäin käyttöä.
 
Vanhustyön kuvan ja tradition ravistelua pitää jatkaa. Kun sen oikein ymmärtää ja se oikein organisoidaan, vanhustyö on luovaa ja palkitsevaa työtä. Boxin ulkopuolelle meneminen ei riitä, boxi pitää panna palasiksi, koota se ihan kokonaan uudelleen ja laittaa ikäihminen kaikkine kimurantteine, yksilöllisine ominaisuuksineen sen keskiöön. Sen jälkeen laadukasta vanhustyötä tekevään hoivakotiin löytyy ihan varmasti myös laadukkaita, monialaisia tekijöitä, hoitajapula on taakse jäänyttä elämää eikä mitoituksistakaan tarvitse enää kiistellä. Perustetaanko uuden maailman hoitokoti? Anyone? Pääsisinköhän jossain kokeilemaan tätä teoriaa?

Kuvat: Pixabay, free license photos