Musiikin hoitava voima

”Musiikki antaa maailmankaikkeudelle sielun, ajatuksille siivet ja mielikuvituksen se laittaa lentämään.”  (Platon)

Musiikin aikaansaamia "heräämisiä" ja vaikutuksia Altzheimerin tautiin sairastuneiden elämässä.  Projekti Espanjasta espanjaksi, mutta kielitaitoa ei tarvita kun musiikin universaalia kieltä käytetään. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! :-)

Minä <3 musiikki

Laulan lähes välittömästi, kun saan silmäni auki. Sisäinen jukeboxi, jonne vuosien varrella on tallentunut kaikenlaista mahdollista musiikkia, työntää ihan ilman omaa tietoista valintaa milloin mitäkin kappaletta ulkomaailmaan. Sanat tulevat suustani kuin itsekseen ja tavoittavat korvani, joista melodia lyriikoineen kulkeutuu aivoihin ja huomaan, kuinka taitavasti levy valikoituu usein mielialan tai jonkin tapahtuneen mukaan sopien täydellisesti tunnelmaan ja tilanteeseen. Yhtä usein tosin, saattaa joku raivostuttava mainosmusiikin pätkä pyöriä korvamatona kiusaksi asti, kunnes ihan tarkoituksella joudun vaihtamaan kappaleen toiseen. Näin minulla, joka päivä, siitä asti kun herään, siihen asti kun menen nukkumaan. Joskus intensiivisen treenirupeaman yhteydessä laulan myös nukkuessani. Musiikki seuraa minua uniinikin.

Ollessani nuorena sairaanhoitajaopiskelijana Harjavallan mielisairaalassa – kuten tuota psykiatrista sairaalaa silloin kutsuttiin – seisoin yhtenä päivänä ruokajonossa ja hyräilin, kuinkas muuten. Yhtäkkiä edessäni seisova pitkä mies kääntyi ympäri ja jyrähti kuuluvalla äänellä: ”KUKA täällä hyräilee?”  Hiukan vakavasta äänensävystä pelästyen, vastasin hiljaa hymyillen: ”Minä..” Arkaan tunnustukseeni mies vastasi yllätyksekseni hyvin innostuneesti: ” Ihanaa! Niin kauan, kun joku laulaa, asiat eivät voi olla ihan mahdottoman huonosti!”  Kantavaääninen ja vakavanoloinen mies osoittautui paikan ylilääkäriksi ja hänen kommenttinsa harvinaisen todeksi.

Musiikki on seurannut minua koko elämäni eri muodoissaan. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman musiikkia. Olen musiikin suurkuluttaja ja myös tuotan sitä itse. Yhdessä toisten kanssa laulaminen ja soittaminen on yksi hienoimpia asioita, joita elämä on minulle tarjonnut. Musiikin siivin olen matkustanut maailman ääriin, saanut helpotusta vaikeina aikoina ja se on tehnyt iloistani suurempia ja onnen hetkistäni vieläkin onnellisempia. Siivouspäivänkin se saa sujumaan paremmin.

Tuntui siis täysin luontevalta yhdistää musiikki, sen voima ja hoitava vaikutus vanhustyöhön, ja perustin työryhmän tuottamaan räätälöityjä musiikki- ja tanssiesityksiä ja elämyksiä ikäihmisille. Haluan myös levittää tietoa musiikin terapeuttisista vaikutuksista ihmiseen ja toivon, että yhä useampi vanhustyöntekijä uskaltaisi lähitulevaisuudessa ottaa musiikin mukaan arjen hoitotyöhön. Epäonnistumisia ei kannata pelätä ja yhdessä nauraminen on terveellistä. Tässä blogissa käsittelen musiikkia, sen vaikutuksia ja käyttömahdollisuuksia muistisairaiden kuntoutuksessa ja vanhustyössä. 

Musiikki osana kulttuuria

Musiikki kuuluu kaikkiin kulttuureihin ja yhteiskuntajärjestelmiin. Se luo alakulttuureja ja on mukana yhteiskunnan muutosprosesseissa, se voi olla vallan tai vastarinnan symboli,  siirtää kulttuuriperinnettä ja välittää normeja. Musiikin avulla voidaan viihdyttää ja viihtyä, ilmaista tunteita ja ymmärtää tunnetasolla toisten kokemuksia. Musiikin kautta voi luoda kontakteja ja ilmaista itseään. Musiikki voi toimia vastavuoroisen dialogin muotona ja välineenä. Musiikin avulla voi lähestyä toista, jopa ventovierasta, koska musiikki esimerkiksi paritanssien yhteydessä pitää sisällään luvan olla lähellä ja koskettaa.  

Suomessa musiikilla on aina ollut tärkeä tehtävä kansanperinteessä. Musiikki kuului kansan tapoihin, rituaaleihin ja riitteihin. Kulttuuriperintö siirtyi runolauluissa sukupolvelta toiselle, Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon ja voitti Pohjan akan sotajoukot musiikin voimalla. Lapin shamaanien rummut olivat välittäjiä yliluonnollisiin voimiin ja ihmiseen itseen,  itkuvirret saattoivat vainajat hautaan. Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna valtavasti musiikin opetusta ja harrastajia; vauvamuskarit ovat todella suosittuja, on musiikkileikkikouluja ja -opistoja joka puolella maata. Myös ammattimuusikkojen koulutus on kansainvälisesti katsottuna maassamme hyvin korkeatasoista.

Silti musiikin käyttö ja laulaminen on tähän asti ollut vanhustenhoidossa satunnaista, eikä sen arvoa ole kaikkialla ymmärretty. Laulua ja musikaalisuutta ei ole hoitajan taitona erityisesti nostettu esiin, eikä sen kehittämistä ole katsottu tarpeelliseksi. Taide on tullut kuitenkin hoitotyöhön jäädäkseen; musiikin ammattilaisillekin on jo tarjolla musiikkiterapiakoulutuksen lisäksi erilaisia hoivamusiikin kursseja, ja hoitotyöntekijöille opetetaan vastaavasti luovien menetelmien käyttöä osaksi hoiva- ja hoitotyötä. Jopa yhteiskunta on ryhtynyt apurahoin tukemaan hoivataiteita. Tutkimusten mukaan musiikki vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi, ja siksi musiikin tulisikin olla osa suunnitelmallista vanhustenhoitoa. Musiikki tulisi nähdä luontevana osana ikääntyneen hyvinvointia liikunnan, sosiaalisen toiminnan ja ravitsemuksen rinnalla.

Musiikin vaikutus ihmiseen

Lukuisten kansainvälisten tutkimusten mukaan musiikki synnyttää kuulijassa monenlaisia fysiologisia reaktioita. Keho reagoi musiikin värähtelyyn, joka vaikuttaa muun muassa sydämen syketaajuuteen, hengitykseen ja verenpaineeseen, ihon lämpötilaan, stressi- ja mielihyvähormonien erittymiseen sekä hermo- ja immuuni-järjestelmiin. Musiikin tiedetään vaikuttavan aivojen kykyyn vastaanottaa kiputuntemuksia ja sitä voidaan käyttää kivun lievityksessä. Aivotutkimus on osoittanut, että musiikki ja laulaminen nostavat ihmisen endorfiinitasoa ja virkistävät aivoja, rauhoittavat ja tuovat hyvää oloa. Musiikki vaikuttaa koko aivojen alueella ja siksi sillä on lukuisia positiivisia vaikutuksia ja se on laajasti kuntouttavaa.

Ihminen tulee tietoiseksi itsestään rytmin välityksellä jo äidin kohdussa. Järjestys alkaa rytmistä. Rytmi rauhoittaa, rentouttaa, vapauttaa tai lisää rohkeutta riippuen rytmin temposta. Rytmi voidaan tunnistaa, vaikka puhe ja kielitoiminnot olisivat häiriintyneet. Musiikin harmonia puolestaan vaikuttaa tunteisiin, duurisoinnut luovat rohkeuden ja voiman ilmapiiriä, mollisoinnut helpottavat surussa ja murheessa. Melodia vaikuttaa ajatuksiin, siihen on kirjoitettu säveltäjän elämän kokemuksia.

Musiikki voi olla sisäisen maailman hallitsemisen ja jäsentämisen väline. Se ei edellytä älyllistä tai kielellistä lähestymistä. Musiikin avulla voidaan avata väyliä ihmisen elämään vaikuttaviin tiedostamattomiin ristiriitoihin ja myös ratkaista niitä. Musiikin tarjoamille eheyttäville kokemuksille ei ihminen ole koskaan liian vanha. Useiden tutkimusten mukaan musiikki auttaa tunteiden säätelyssä ja ilmaisemisessa, se vähentää yksinäisyyttä ja masennusta, lisää yhteenkuuluvuutta, tukee minäkuvaa ja itseymmärrystä, sekä antaa haasteita ja sisältöä elämään. Musiikki myös tarjoaa nautintoa, esteettisiä kokemuksia ja herättää voimakkaita emootioita: iloa, rauhaa ja nostalgiaa. Musiikki on myös muistisairaalle tasa-arvoinen, sillä musiikin käyttö ei ole riippuvainen kognitiivisista kyvyistä.

Terapeuttinen musiikki ja musiikkiterapia

Musiikin terapeuttisella käytöllä on vuosituhantiset perinteet. Varhaisimpia mainintoja musiikin hoidollisesta käytöstä on löydetty yli 4000 vuotta vanhoista egyptiläisistä papyruskirjoituksista. Antiikin Kreikan lääkärit käyttivät musiikkia psyykkisesti sairaiden taudinpurkausten hillitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn, ja Kreikan jumalakulttuurissa musiikille ja lääketieteelle oli nimetty yhteinen jumala, Apollo. Niin Platon kuin Aristoteleskin antoivat kirjoituksissaan musiikille merkittävän aseman inhimillisen kasvun ja tunne-elämän kehittäjänä. Pythagoras uskoi musiikin olevan terveydelle hyödyllistä, mikäli lääkäri ymmärsi musiikin sisäisen olemuksen. Martin Luther puhui musiikin eheyttävistä ominaisuuksista ja tervehdyttävästä voimasta.

Nykyaikainen musiikkiterapia sai alkunsa Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Hoidettaessa sotaveteraaneja huomattiin, että pelkotiloja voitiin rauhoittaa ja tuoda tukahdutettuja tunteita esiin musiikin avulla. Suomessa musiikkiterapia sai alkunsa musiikillisesta harrastus- ja viihdetoiminnasta. Rinnekodissa aloitettiin musiikkiterapeuttiset kokeilut vaikeavammaisten hoidossa jo vuonna 1927.

Musiikkiterapian teho pohjautuu suurelta osin musiikin merkitykseen tunteiden kohtaamisessa ja tunne-elämän laajentamisessa. Kohutin (1959) mukaan musiikin avulla voidaan sekä paljastaa että parantaa ongelmia. Musiikin kautta voi kohdata ja käsitellä vaikeita ja traumaattisia asioita ns. symbolisen etäisyyden päästä. Ihminen voi myös suojautua musiikin avulla liian tuskallisilta tilanteilta, tunteilta ja tapahtumilta ja säilyttää mielenterveytensä. Sanana terapia juontaa kreikan kielen ”therapeia”– sanaan, joka tarkoittaa lääketieteellistä hoitoa. Sanalla on myös toinen merkitys; palveleminen, hoitaminen ja läsnäolo. Terapia on aina tavoitteellista toimintaa ja siihen sisältyy tarkoituksellisia pyrkimyksiä muuttaa näkökulmaa tai ratkaisuun johtavaa toimintaa. Musiikkiterapeutin työvälineitä ovat sekä musiikki että hänen oma persoonansa.

Laulaminen on yksi musiikkiterapian kulmakiviä. Kun ihminen laulaa hän sekä kuulee että tuntee kehossaan äänen värähtelyn. Laulaminen on kiinteässä yhteydessä koko ihmiseen ja harmoninen laulu tuntuu hyvältä. Laulaminen on tapa säilyttää yhteys fyysisen ja psyykkisen minän välillä ja kokea elämyksiä omasta olemassaolostaan. Laulaa voidaan yksin tai yhdessä. Yhteislaululla voidaan saavuttaa harmoniaa ja yhteisymmärrystä ryhmän jäsenten välille. Laulaminen myös tehostaa fysiologisia toimintoja kuten hengitystä ja verenkiertoa ja vaikuttaa lihaksiin rentouttavasti. Etenkin laulamisesta ja musiikista aiemmin nauttineelle vanhukselle musiikillisen toiminnan jatkuminen parantaa elämänlaatua ja edistää kokonaisvaltaisesti terveyttä.

Laulujen sisältö, tausta, kotimaa, säveltäjä, esittäjä tai vaikkapa lauluissa esitetyt mielipiteet voivat toimia keskustelun avauksina. Koska musiikki vetoaa tunteisiin ja tuo vahvoja muistoja, sen käyttö vanhusten muisteluhetkissä on hyödyllistä. Musiikki yhdistetään muisteluun, laulujen sanat herättävät keskustelua ja apuna voidaan käyttää myös esimerkiksi vanhoja valokuvia. Elettyä elämää kerrataan yhdessä, merkityksellisten muistojen mieleen palautumisella etsitään ja löydetään koko elämälle tarkoitusta

Musiikki ja liikkuminen ovat täydellinen pari. Kehon liike yhdistyy luontevasti musiikkiin. Musiikilla ja tanssilla on paljon yhteistä historiaa, ja musiikin elementit: rytmi, harmonia, muoto ja rakenne löytyvät myös tanssista. Terapiassa musiikin herättämiä tunteita voidaan ilmaista myös oman kehon liikkeiden avulla. Musiikkiliikunnan tavoitteena voi myös olla potilaan rohkaisu vuorovaikutukseen ja itseilmaisuun. Tanssi antaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen ja läheisyyteen eikä luovan luonteensa vuoksi tunne ”väärää” tapaa liikkua. Kehon muisti on hyvä ja lähes 80% ihmisten välisestä kommunikaatiosta on sanatonta. Tanssi kuntouttaa, lisää oman kehon tuntemusta ja auttaa hahmottamaan omaa kehonkuvaa. Palo-Bengtsonin ja Eriksonin (1997) tutkimuksen mukaan tanssimusiikin ja tanssin avulla muistisairaat ihmiset kokivat iloa, onnea ja osaamisen tunnetta sekä saivat virikkeellisiä sosiaalisia kontakteja. 

Musiikki muistisairaiden hoidossa ja kuntoutuksessa

”Musiikilla on kaikkea muuta suurempi voima palauttaa muistisairas hänelle itselleen ja muille, ainakin hetkeksi kerrallaan.”     (Oliver Sacks)

Henryn tarina - Musiikki & muisti; Yhdysvalloissa hoitokodeissa toteutettu ipod -Projekti + Alive inside dokumentti

Musiikkia on käytetty jo vuosia muistisairaiden kuntoutuksessa  ja tutkimuksissa on havaittu, että musiikkiterapia vähentää levottomuutta, emotionaalisia ja sosiaalisia vaikeuksia, vaeltelua, ärtyisyyttä ja aggressiivisuutta. Musiikkiterapialla on saatu parempia tuloksia kuin muilla interventioilla, esim. ryhmässä lukemisella tai keskustelemalla. On hyvä muistaa, että taito- ja liikemuisti säilyvät muistisairauksissakin hyvin pitkään; musiikilliset valmiudet ovat siis olemassa. Alzheimerin tautia sairastavat kykenevät tunnistamaan tuttua musiikkia ja havaitsemaan sen välittämiä tunteita, äänenkorkeutta, melodiaa ja muistamaan laulujen sanoja. Yleensä ihminen muistaa parhaiten nuoruutensa musiikin, ne laulut mitä hän on kuunnellut 18 - 25-vuotiaana. Muistisairaiden on havaittu reagoivan musiikkiin jopa siinä vaiheessa, kun muut aistiärsykkeet eivät ole enää aiheuttaneet reagointia.  

Miina Sillanpään Säätiö toteutti yhdessä Sibelius-Akatemian ja Helsingin Yliopiston kanssa vuosina 2008 – 2011 laajan Muistaakseni Laulan -hankkeen, jossa tutkittiin musiikin vaikutuksia muistisairaiden hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Tutkimuksen mukaan musiikilla on pitkäkestoisia positiivisia vaikutuksia muistisairaiden mielialaan. Muistisairaan ja omaisen tai hoitajan yhteinen, tuttuun musiikkiin perustuva säännöllinen laulu tai musiikinkuuntelu osana päivittäistä hoivaa vähentää masennusta, virkistää ja parantaa muistisairaan orientaatiota aikaan ja paikkaan. Laulaminen kohottaa mielialaa ja lisää onnistumisen kokemuksia. Säännöllinen laulaminen myös parantaa kielellistä ja omaelämäkerrallista muistia. Muistaakseni Laulan - tutkimus vahvistaa intuitiivisia kokemuksia musiikin käytön hyödyistä muistisairaiden kuntoutuksessa ja kannustaa musiikin käyttöön suunnitelmallisena hoidollisena elementtinä muistisairaiden päivittäisessä hoidossa. Tutkimus todistaa, että paitsi ammattitaitoisella musiikkiterapialla, myös omaisten ja hoitajien toteuttamilla, säännöllisillä musiikkiaktiviteeteilla on merkittävä vaikutus muistisairaiden hyvinvointiin. 

Götellin (2003) tutkimuksen mukaan hoitajan laulaminen tai taustamusiikin käyttö hoitotilanteessa parantaa muistisairaan tunneilmaisua, kommunikointia, liikkumista ja tietoisuutta ympäristöstään. Musiikki voi irrottaa muistisairaan häntä häiritsevistä ympäristön tai sisäisistä virikkeistä, ja suunnata hänen huomionsa toisaalle. Tutun laulun kutsuessa hänet takaisin todellisuuteen, tuttuun kohtaamiseen tutun hoitajan tai omaisen kanssa, hän saattaa löytää tien ulos mielensä sokkelosta. Tutkimusten mukaan musiikin kuuntelu saa aikaan yhtä selkeitä fysiologisia vaikutuksia kuin mieto lääkitys. 

Musiikki on vaihtoehtoinen kanava tunneilmaisulle, jolloin myös muistisairaat vanhukset voivat musiikin kautta kokea merkityksellistä yhteydenpitoa. Yhteisyyden tunne vahvistuu yhdessä laulaessa. Muistisairas tunnistaa muut ihmiset ja heidän tunteensa ja kokee yhteyttä heidän kanssaan. Nämä eivät ole muistisairaalle jokapäiväisiä kokemuksia. Moni muistisairas elää kuin eristyksissä, vaikka olisi toisten joukossa. Musiikki on kuitenkin yhteinen kieli, musiikin tuottamat tunteet ja ehkä muistotkin ovat yhteisiä. 

Muistisairaan vanhuksen kohdalla musiikki voi tuoda järjestystä ja auttaa hahmottamaan ympäristöä ja ajankulua. Musiikki antaa tilaisuuden myös purkaa aikoinaan syystä tai toisesta tukahdutettuja tunteita – koskaan ei ole liian myöhäistä selvittää keskeneräisiä asioita. Musiikki voi nostaa tietoisuudesta unohtuneita mielikuvia jopa varhaislapsuudesta. Musiikin avulla muistisairas saa mahdollisuuden löytää itsensä ja siihen asti eletyn elämänsä tunteineen ja tapahtumineen. 

Tärkeää on antaa kuulijalle mahdollisuus musiikin herättämien tunnetilojen purkamiseen. Musiikin kuuntelun tai laulamisen jälkeen muistisairas saattaa tapailla sanoja ja yrittää kertoa kokemuksistaan, hänellä on tarve kommunikoida esiin tullutta mielen ainesta. Musiikkihetken jälkeen läsnäolijan tulisikin olla herkkä kuuntelemaan ja vastaanottamaan niitä joskus hämmentyneitäkin viestejä, joita muistisairas silloin lähettää. Hän tarvitsee tukea ymmärtääkseen sisäisiä viestejään ja muistojaan ja orientoituakseen sitten jälleen nykyhetkeen. 

Musiikki tuo valoa pimeyteen

Musikaaliset ihmiset, jotka ovat aina nauttineet musiikista ja harrastaneet sitä, nauttivat siitä todennäköisesti myös ikäntyneinä ja muistisairainakin. Musiikki voi heille olla esimerkiksi uudessa asuinympäristössä se ainoa tuttu asia, joka ei ole muuttunut ja jonka he hallitsevat. Siksi se tulisi nostaa tärkeänä hoidollisena elementtinä esiin, eikä musiikin harrastamista saisi ohittaa vain elämänhistoriaan kuuluvana menneisyyden asiana. Musiikki voi olla muistisairaan suurimpia voimavaroja, joka vain odottaa käyttöönottoa. Esimerkiksi pianonsoitto on usein taito, joka ei kokonaan häviä muistisairauden myötä. Muistisairaalle pianistille piano on ystävä, joka ei hylkää. Se ei kysy eikä vaadi. Musiikki itse muistuttaa ja ohjaa soittajaa intuitiivisesti, kappaleita ei tarvitse tietoisesti muistaa.

Musiikilla on myös selvä yhteys kehonkieleen. Kummankaan merkityksiä ei pueta loogiseen muotoon vaan ilmaisut ”puhuttelevat” vastaanottajaansa välittömästi synnyttäen tunteita ja ruumiillisia reaktioita. Muistisairaille, joilla verbaalinen kommunikaatiokyky on usein rajoittunut, kehonkieli on sitäkin tärkeämpää. Musiikki kertoo enemmän siitä mitä ihminen tuntee kuin mitä hän ajattelee.  Musiikillisessa kommunikaatiossa syntyvistä tunteista ja reaktioista hoitaja ja potilas voivat löytää yhteisen kielen ja päästä samalle aaltopituudelle.

Chilen vallankaappauksen yhteydessä vangittu ja myöhemmin Suomeen muuttanut musiikkitieteilijä Alfonso Padilla kertoo, kuinka hän säilytti mielenterveytensä kärsimyksen ja kidutuksen keskellä musiikin avulla. (YLE Radio1: Musiikin voima – Kivusta lauluksi)  Laulu oli niissä olosuhteissa Padillalle elintärkeää, kuin pelastusrengas; osoitus siitä, että oli vielä elossa. 106-vuotias pianisti Alice Sommer Herzilla on vastaavanlaisia kokemuksia natsien keskitysleiriltä. Musiikki sai vangit näkemään kauneutta kauhun keskellä, piti yllä toivoa ja tarjosi pakomahdollisuuden täysin epäinhimillisistä olosuhteista edes hetkesi. (Dancing under the gallows, The Lady in Number 6)  

Alice Sommer Hertz kertoo musiikin merkityksestä elämässään.  Alice syntyi Prahassa vuonna 1903 ja kuoli Lontoossa 2014, 110-vuotiaana järjissään ja edelleen pianoa soittaen. Hänen elämästään kertoo palkittu dokumenttielokuva The Lady in Number 6 - Music saved my life.

Jos musiikki pystyy tarjoamaan lohtua näin äärimmäisen hädän hetkellä, on sillä taatusti paikkansa muistisairaiden ja muiden vanhusten hoidossa. Ammattimaisen musiikkiterapian hinnan ja saatavuuden vuoksi se ei ole kaikkien ulottuvilla. Musiikki on kuitenkin jokaisen saatavilla, eikä sen käyttöön välttämättä tarvita koulutusta eikä lisäresursseja vaan ennen kaikkea halua ja ymmärrystä musiikin vaikutuksista. Musiikki ei toki paranna sairauksia, mutta nostaa sairastuneen ihmisen elämän laatua, edistää terveyttä ja hyvinvointia. Tarkoitus ei olekaan hoitaa sairautta, vaan IHMISTÄ, jolla on sairauksia. 

Etenkin muistisairaiden hoitotyössä käytettävässä musiikissa on tärkeää tarttumapinta omaan historiaan – mitä paremmin tunnemme vanhuksen, hänen henkilökohtaisen ja aikakaudellisen historiansa sitä parempi.  Mitä kaikkea musiikin avulla muistetulla ja koetulla voidaankaan hoidollisesti saavuttaa! Sairas ihminen tutun musiikkikokemuksen aktivoimana ei enää elä ajassa vaan aika elää ihmisessä. Musiikki tulisi nähdä osana ikääntyneen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Musiikki tuo valoa pimeyteen.

”Laulu on viimeinen mikä jää, kun muistin ovet sulkeutuvat. Lapsuuden laulut."
(Helena Anhava)


Erityiskiitos geronomi Opri Pulliaiselle yhdessä työstetyn materiaalin hyödyntämisestä tässä blogissa. <3


Tutustumisen arvoinen on ehdottomasti myös: Maaret Meriläinen Muistoista musiikiksi -menetelmä


Lisää tietoa ja lähteitä


Ahonen, Heidi 1993: Musiikki - sanaton kieli. Musiikkiterapian perusteet. Loimaa: Loimaan kirjapaino.
Ahonen-Eerikäinen, Heidi 1999: Samalle aaltopituudelle. Tampere: Kirjayhtymä Oy.
Erkkilä, Jaakko – Rissanen, Paavo 2003: Taiteet ja kuntoutuminen. Teoksessa Kallanranta, Tapani – Rissanen, Paavo – Vilkkumaa, Ilpo (toim.) 2003: Kuntoutus. Helsinki: Duodecim.
Hohenthal-Antin, Leonie 2006: Kutkuttavaa taidetta. Taidetoiminta seniori- ja vanhustyössä. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lilja-Viherlampi, Liisa-Maria (toim.) 2011: Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. Turun Ammattikorkeakoulun Oppimateriaaleja 57. Turku: Turun Ammattikorkeakoulu.
Lehikoinen, Petri 1973: Parantava musiikki. Helsinki: Musiikki Fazer.
Lehtonen, Kimmo (toim.) 1989: Musiikki terveyden edistäjänä. Sairaanhoitajien koulutussäätiön julkaisu. Juva: WSOY.
Lyyra, Tiina-Mari – Pikkarainen, Aila – Tiikkainen, Pirjo (toim.) 2007: Vanheneminen ja terveys. Helsinki: Edita Publishing Oy.
Pratt R. (toim.) 1987: The 4th International Symposium on Music: Rehabilitation and Human well-being. Basel: Editiones Roches.
Sacks, Oliver 2008: Musikofilia. Tarinoita musiikista ja aivoista. Suomennos: Kerttula, Seija. Espoo: Absurdia.
Särkämö, Teppo – Laitinen, Sari – Numminen, Ava – Tervaniemi, Minna –  Kurki, Merja – Rantanen, Pekka 2011: Muistaakseni laulan: Musiikin käyttö muistisairaiden mielialan, elämänlaadun ja kognitiivisen toimintakyvyn tukemisessa. Miina Sillanpään Säätiön julkaisuja A:10. Helsinki: Miina Sillanpään Säätiö.
Taipale, Markku 1998: Musiikki dementoituvan ihmisen hoidon välineenä. Teoksessa Heimonen, Sirkkaliisa – Voutilainen, Päivi (toim.) 1998: Kuntouttava työote dementoituvien hoitotyössä. Helsinki: Kirjayhtymä.